sunnuntai 8. lokakuuta 2017

MALTA- TAPPAVAT TAKSIKUSKIT JA RUMIN TATUOINTI

Tappavat taksikuskit, ruma tatuointi ja iso torakka huoneessamme. Tästä meidän reissu koostu Maltalla. 



Palataan ajassa taaksepäin muutamia kuukausia ja aikaan jolloin päätettiin lähteä serkkuni kanssa Maltalle lomailemaan. Päätös lähdöstä oli nopea, niinkun minun kaikki muutkin päätökset. 
Näin minun vuoden reppureissauksen jälkeen haluttiin ottaa pakettina lennot ja hotellit. Tavallaan hyvä idea, mutta toisaalta olis ollut kiva nähdä vähän vielä enemmän. 
Paikka missä hotelli sijaitsi oli St. Julian's, joka sijaitsee pääkaupungista eli Valletasta vain joku 7-8 kilometriä. Matka kentältä hotellille, oli pieni shokki ainaki minulle, koska ympärillä kaikki talot oli jotenki tosi kolkkoja ja huono kuntoisia. Hetken aikaa piti miettiä että mihin ollaan oikein tultu, mutta ku saavuttiin St. Juliansin alueelle, alkoi onneksi shokki vähän helpottaa.


Hotelli oli ihan kivan näköinen, omalla uima-altaalla varustettu hotelli jossa oli kyllä hyvät oltavat, ainakin siihen asti että heräsin yhtenä yönä kaverin kiljuntaan kun torakka asustelikin siellä meidän kanssa. Ei auttanut kun keskellä yötä alkaa tekemään tutkinta ettei sängyissä ole torakoita tai muita seuralaisia. Loppu loma hotellin puolesta menikin siihen, että joka nurkka tutkittiin ja matkalaukut kaiveltiin hyvin läpi. 





Ranta oli ihanan näköinen ja vesi kirkkaan sinistä, mutta hiekkarannoista ei kyllä ollut tietoakaan.. Joka paikassa oli vain kiviä ja kallioita, joten päädyttiin vain makoilemaan hotellin uima-altailla. 
No pari päivää jaksettiin vain makoilla, rentoutua ja ottaa aurinkoa, mutta sitten piti tehdä jotain. Päätettiin ostaa meille Comino blue lagoonille liput. Voin kertoa että oli ehkä paras idea koko reissulla. Paikka oli nimittäin aivan mieletön! Paikassa oli todella paljon turisteja, mutta jotenki edes se ei haitannu kun ihasteltiin niitä mielettömiä maisemia. Vesi oli niin kirkkaan sinistä että en meinannu uskoa todeksi.. Tuli hiukan mieleen Australiassa sijaitseva Fitzroy Island. 


Kun Blue lagoonista oltiin selviydytty, päätettiin lähteä päiväreissulle Vallettaan eli pääkaupunkiin. Paikka oli kyllä kaunis ja erinlainen, mutta jotenkin omaan makuun tosi sekava. Kierreltiin ja käveltiin vain paikasta toiseen ja yritettiin löytää jotain mielenkiintoista. Keskustassa oli paljon katutaiteilijoita, jotka myivät omia teoksiaan, ja päädyttiinkin hölmönä testaamaan yhtä.. Mulla on pitkään ollut tatuointi kuume, ja haluaisin älyttömästi ottaa jonkun pienen tatuoinnin käteen. Noh, yksi näistä katutaiteilijoista teki näitä kuuluisia henna-tatuointeja. Miehän fiksuna tyttönä päätin, että no jos nyt kokeiltais miltä tuntuis jos otettaisiin tatuointi. Kyllähän se noin kuukauden pysyy paikoillaan, joten vähän sais fiilistä tatuoinnista. Tämä mies joka tatuointeja teki, vakuutteli meille että tekee sitä ammatikseen, ja pöytä olikin täynnä kuvia erilaisista tatunoinneista mitä se oli kuulemma tehnyt. Kuvat tatuoinneista oli tosi haastavia, ja tekijä sanoi että saan valita minkä kuvan vain että hän pystyy tekemään mitä vain. Valitsin sitten kännykästä kuitenkin kaiken varalta mahdollisimman helpon kuvan, joka toi mieleen sen reissu fiiliksen eli palmun..
Noh, kaikki varmaan jo arvaa mitä tapahtu.. Kuvasta ei todellakaan tullut sitä mitä siitä piti.. Palmu muistutti lähinnä risukasaa, tai jotain aivan muuta. En tienny oisko siinä tilanteessa pitänyt itkeä vai nauraa.. Vatsalihakset kipeänä mentiin illalla hotellille hinkkaamaan sitä tatuointia pois joka mun onneksi vähän haalistukin.. Onneksi tästä traumasta selvittiin ja pian olikin aika lähteä kotiin.






Otettiin taksi joka vei meidät hotellista takaisin kentälle ja voin kertoa etten ikinä ole pelännyt niin paljon. Kaikki minut tuntevat ihmiset tietää etten vauhtia pelkää ja olen itsekkin aika raskaalla kaasujalalla aina liikenteessä, mutta tänä matkana olin varma että me ei hengissä selvitä. Taksikuski ajoi vähintään 120 km/h, myös niillä 40-50km/h alueilla. Mutkiteltiin ja luikerreltiin jokaisen auton välistä ja tehtiin äkkijarrutuksia vähän väliä.. Isossa risteyksessä, kuski päätti ottaa pienen oikoreitin ja oikaista paikasta jossa ei todellakaan saanut ajaa ja kiilasi jonkun auton eteen, ja siinä tilanteessa kolari ei ollut kaukana. Poliisit näki tämän tilanteen ja pysäytti kuskin, jolloin kuski hyppäsi autosta ulos ja alkoi huutamaan ties mitä poliiseille. Näytti siltä ettei edes poliisit pystyny tälle mitään tekemään ku muutama sekuntti niin se oli takaisin autossa, ja sama meno jatkui. Piti muutaman kerran huokaista syvään ku saavuttiin lentokentälle, että selvittiin hengissä. 


Vaikka reissu olikin täynnä käännekohtia, oli meillä uskomattoman ihana ja rentouttava ja ennen kaikkea hauska reissu! Suositteen Maltaa lämpimästi. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

IKUINEN KAIPUU MAAILMALLE

Ikuinen kaipuu maailmalle.. Sitä mun elämä on ollut siitä asti kun oon Suomeen saapunu.. Tuntuu hullulta että siitä on 9 kuukautta kun oon saapunu vuoden reissulta Australiasta. Toki tässä välissä oon käynyt Maltalla, Norjassa ja Ruotsissa, mutta mikään ei tunnu auttavan tätä kaipuuta maailmalle. Kuulostaako tutulta?


Mulla oli tarkoitus lähteä reissuun pian Australia vuoden jälkeen, mutta henkilökohtaisista syistä päätin jäädä ja asettua ainakin hetkeksi aloilleen.. En tiedä oliko se oikea ratkaisu. Minulla on ihana kämppä,myös ihana työ mistä tykkään ja kourallinen ihania ihmisiä, mutta entä jos en siltikään ole onnellinen täällä. En tiiä juoksenko karkuun omia ongelmia, mutta ainakin sen tiedän että vuosi Australiassa oli mun elämäni parasta aikaa joka ikisellä tavalla. 

Rakastin sitä vapautta mikä mulla siellä oli, rakastin niitä kokemuksia mitä sain kokea, rakastin myös sitä maata, jokaista kaupunkia missä kävin, niitä ihmisiä, ennenkaikkea niitä rakkaita ystäviä kehen tutustuin siellä mutta parasta oli kuitenkin se, miten sain itse päättää omasta elämästäni ja tehdä kaiken juuri niinkuin itse halusin. Rakastin myös sitä miten mun suurin huolenaihe oli että mihin kaupunkiin menen seuraavaksi. En voi täällä saada noita tunteita takaisin ja enkä tiedä onko tarkoituskaan.


En sano että nyt olisin lähdössä takaisin maailmalle, mutta se on ollut paljon mielessä lähiaikoina. Oon just hommannu kämpän ja kalusteet taas kerran niin en millään jaksais taas lähteä, mutta en saa mielestäni näitä ajatuksia niin oli pakko tulla jakamaan ne teidän kanssa. Mulla on myös ollut aivan tosi iso ikävä kirjoittamista, enkä oikein tiedä syytä miksi en ole kirjoittanut moneen kuukauteen. Mulla olisi niin paljon teille kerrottavaa ja tarinoita jaettavaksi etten tiedä mistä aloittaisin. 

Katsotaan nyt mihin tässä päädytään vai päädytäänkö mihinkään.. Oli vain pakko tulla jakamaan teille nämä, koska tiedän että siellä on varmasti aika monta muutakin ketkä kamppailee samojen fiilisten kanssa. Kirjoitan pian lisää. I promise. 


maanantai 3. huhtikuuta 2017

FITZROY ISLAND- UNELMIEN TÄYTTYMYS

Heti alkuun pyydän anteeksi tästä vähäisestä postaamisesta. Matkamessujen jälkeen, mulla on ollut mielessä ajatuksia ja kysymyksiä liittyen bloggaamiseen ja siihen että mitä oikein haluan bloggaamiselta. Tykkään kirjoittaa, kuvata ja pitää teidät mukana mun reissuilla, mutta oon luonteeltani semmoinen ihminen, että ressaan ja otan paineita kauheesti asioista. Mut nyt tauon aikana on tullut ikävä kirjoittamista ja ihan vain sitä että saa itsekkin muistella reissuja ja unohtumattomia kokemuksia. Nyt oon taas intoa täynnä ja yritän pitää tämän bloggaamisen mukavana harrastuksena, enkä sellasena pakkomielteenä. Mut nyt asiaan :D




Hullua miten aika rientää.. Siitä on jo 4 kuukautta kun olen palannut suomeen. Nyt kuitenki haluan muistella yhtä varmasti maailman kauneimpia paikkoja nimittäin Fitzroy islandia. Edes tuon nimen kuuleminen saa minun ihon kananlihalle, kun verkkokalvoille välähtää se kuva niistä maisemista mitä siellä oli. Meidän roadtrippi sai siis alkunsa tällä saarella, joka oli ensimmäinen kohde meidän roadtripille ja alkoi muuten aivan täydellisesti. Oltiin suunniteltu lähtevämme perjantaina vuokra-autolla kohti Townsvilleä ja meidän ensimmäistä kohdetta, mutta meillä tuli ongelmia autovuokrauksen kanssa ja saatiinkin auto vasta sunnuntaille. Ensin kirottiin sitä ettei päästy lähteen, koska se tarkoitti sitä että jouduttiin skippaamaan pari paikkaa Townsvillen lähettyviltä, koska aika ei riittänyt. Mutta olen erittäin kiitollinen ettei päästykkään lähtemään. Mietittiin hetki, että mitä tehdään niiden parin päivän aikana Cairnssissä, jossa oltiin vietetty jo viikko ja päätettiin mennä kysyyn sitä lähimmältä matkatoimistosta. Hetki mietittiin sademetsiä, mutta minua kiehto se saari, ja päätettiin lähteä sinne. Otettiin päiväreissu saarelle, jonne mentiin veneillä. Matkan hinnaksi kertyi jotain 60 $, mikä on ihan todella vähän tämmöisesta paikasta. Matka alkoi aamulla veneellä kohti saarta. Meripelkoisena matka tuntui aivan liian pitkältä, koska olin varma että vene kippaa niiden aaltojen takia.



Pelko kuitenkin unohtui samantien kun nähtiin saari. Kristallin sininen vesi houkutteli ehkä eniten hyppäämään suoraan veteen, mutta en malttanu odottaa että pääsen näkemään saaren lähempää, joten sinnittelin hyppäämistä. Rantaan saavuttuamme, en kyennyt muutako sanomaan wow ja ihastelemaan ympärilleni. Ihan oikeasti.. En osaa edes kertoa mitä näin.. Rannalla ei ollut muutamaa ihmistä lukuunottamatta sielun sielua. Se oli niin rauhallisen näköinen. Eniten kiinnosti rannan maaperä, mikä ei ollut hiekkaa vaan ilmeisesti korallikiviä (tai muuta selitystä ei erikoisille niille miljoonille kiville keksitty).


Hetki ihmeteltiin ja ihasteltiin, jonka jälkeen päätettiin heti aloittaa evästauko ja siitä suoraan rannalle makaan, ja voin sanoa että toimi! Etsittiin mahdollisimman rauhallinen paikka ja löydettiin ihana varjoinen nurkkaus jonne jäätiin pötkötteleen. Ranta oli ehkä ihanin ikinä. Suoraan rannasta alkoi iso valliriutta ja rannalta pääsi suoraan sukeltamaan korallien keskelle. Hetken pulikoimisen jälkeen tytöt huomas, että suoraan meidän edessä oli merikäärme, jonka yks pisara myrkkyä voi tappaa kolme ihmistä. Hetkeen ei uimaan tehnyt mieli, mutta en voinut kauaa vastustaa.. Käveltiin nimittäin ehkä pari kilsaa pitkä, kaunis "vaelluspolku", ja löysimme aivan täydellisen paikan. Sielläkään ei kovin montaa ihmistä ollut ja niin kaunis paikka etten osaa edes kuvailla. Antaa kuvien puhua puolestaan. Pian kuitenkin oli aika palata takaisin veneelle, joka vei meidät takaisin Cairnssiin.



Päivä oli kokonaisuudessaan täydellinen, ja reissu alkoi juuri niin hyvin kun olin sen toivonutkin alkavan. Jos ikinä olet Australiassa, niin elä missaa tätä paikkaa. Voin luvata että se sulattaa sydämmen.  Aivan ihanaa kevään alkua kaikille missäpäin ikinä olettekin!