sunnuntai 20. elokuuta 2017

IKUINEN KAIPUU MAAILMALLE

Ikuinen kaipuu maailmalle.. Sitä mun elämä on ollut siitä asti kun oon Suomeen saapunu.. Tuntuu hullulta että siitä on 9 kuukautta kun oon saapunu vuoden reissulta Australiasta. Toki tässä välissä oon käynyt Maltalla, Norjassa ja Ruotsissa, mutta mikään ei tunnu auttavan tätä kaipuuta maailmalle. Kuulostaako tutulta?


Mulla oli tarkoitus lähteä reissuun pian Australia vuoden jälkeen, mutta henkilökohtaisista syistä päätin jäädä ja asettua ainakin hetkeksi aloilleen.. En tiedä oliko se oikea ratkaisu. Minulla on ihana kämppä,myös ihana työ mistä tykkään ja kourallinen ihania ihmisiä, mutta entä jos en siltikään ole onnellinen täällä. En tiiä juoksenko karkuun omia ongelmia, mutta ainakin sen tiedän että vuosi Australiassa oli mun elämäni parasta aikaa joka ikisellä tavalla. 

Rakastin sitä vapautta mikä mulla siellä oli, rakastin niitä kokemuksia mitä sain kokea, rakastin myös sitä maata, jokaista kaupunkia missä kävin, niitä ihmisiä, ennenkaikkea niitä rakkaita ystäviä kehen tutustuin siellä mutta parasta oli kuitenkin se, miten sain itse päättää omasta elämästäni ja tehdä kaiken juuri niinkuin itse halusin. Rakastin myös sitä miten mun suurin huolenaihe oli että mihin kaupunkiin menen seuraavaksi. En voi täällä saada noita tunteita takaisin ja enkä tiedä onko tarkoituskaan.


En sano että nyt olisin lähdössä takaisin maailmalle, mutta se on ollut paljon mielessä lähiaikoina. Oon just hommannu kämpän ja kalusteet taas kerran niin en millään jaksais taas lähteä, mutta en saa mielestäni näitä ajatuksia niin oli pakko tulla jakamaan ne teidän kanssa. Mulla on myös ollut aivan tosi iso ikävä kirjoittamista, enkä oikein tiedä syytä miksi en ole kirjoittanut moneen kuukauteen. Mulla olisi niin paljon teille kerrottavaa ja tarinoita jaettavaksi etten tiedä mistä aloittaisin. 

Katsotaan nyt mihin tässä päädytään vai päädytäänkö mihinkään.. Oli vain pakko tulla jakamaan teille nämä, koska tiedän että siellä on varmasti aika monta muutakin ketkä kamppailee samojen fiilisten kanssa. Kirjoitan pian lisää. I promise. 


maanantai 3. huhtikuuta 2017

FITZROY ISLAND- UNELMIEN TÄYTTYMYS

Heti alkuun pyydän anteeksi tästä vähäisestä postaamisesta. Matkamessujen jälkeen, mulla on ollut mielessä ajatuksia ja kysymyksiä liittyen bloggaamiseen ja siihen että mitä oikein haluan bloggaamiselta. Tykkään kirjoittaa, kuvata ja pitää teidät mukana mun reissuilla, mutta oon luonteeltani semmoinen ihminen, että ressaan ja otan paineita kauheesti asioista. Mut nyt tauon aikana on tullut ikävä kirjoittamista ja ihan vain sitä että saa itsekkin muistella reissuja ja unohtumattomia kokemuksia. Nyt oon taas intoa täynnä ja yritän pitää tämän bloggaamisen mukavana harrastuksena, enkä sellasena pakkomielteenä. Mut nyt asiaan :D




Hullua miten aika rientää.. Siitä on jo 4 kuukautta kun olen palannut suomeen. Nyt kuitenki haluan muistella yhtä varmasti maailman kauneimpia paikkoja nimittäin Fitzroy islandia. Edes tuon nimen kuuleminen saa minun ihon kananlihalle, kun verkkokalvoille välähtää se kuva niistä maisemista mitä siellä oli. Meidän roadtrippi sai siis alkunsa tällä saarella, joka oli ensimmäinen kohde meidän roadtripille ja alkoi muuten aivan täydellisesti. Oltiin suunniteltu lähtevämme perjantaina vuokra-autolla kohti Townsvilleä ja meidän ensimmäistä kohdetta, mutta meillä tuli ongelmia autovuokrauksen kanssa ja saatiinkin auto vasta sunnuntaille. Ensin kirottiin sitä ettei päästy lähteen, koska se tarkoitti sitä että jouduttiin skippaamaan pari paikkaa Townsvillen lähettyviltä, koska aika ei riittänyt. Mutta olen erittäin kiitollinen ettei päästykkään lähtemään. Mietittiin hetki, että mitä tehdään niiden parin päivän aikana Cairnssissä, jossa oltiin vietetty jo viikko ja päätettiin mennä kysyyn sitä lähimmältä matkatoimistosta. Hetki mietittiin sademetsiä, mutta minua kiehto se saari, ja päätettiin lähteä sinne. Otettiin päiväreissu saarelle, jonne mentiin veneillä. Matkan hinnaksi kertyi jotain 60 $, mikä on ihan todella vähän tämmöisesta paikasta. Matka alkoi aamulla veneellä kohti saarta. Meripelkoisena matka tuntui aivan liian pitkältä, koska olin varma että vene kippaa niiden aaltojen takia.



Pelko kuitenkin unohtui samantien kun nähtiin saari. Kristallin sininen vesi houkutteli ehkä eniten hyppäämään suoraan veteen, mutta en malttanu odottaa että pääsen näkemään saaren lähempää, joten sinnittelin hyppäämistä. Rantaan saavuttuamme, en kyennyt muutako sanomaan wow ja ihastelemaan ympärilleni. Ihan oikeasti.. En osaa edes kertoa mitä näin.. Rannalla ei ollut muutamaa ihmistä lukuunottamatta sielun sielua. Se oli niin rauhallisen näköinen. Eniten kiinnosti rannan maaperä, mikä ei ollut hiekkaa vaan ilmeisesti korallikiviä (tai muuta selitystä ei erikoisille niille miljoonille kiville keksitty).


Hetki ihmeteltiin ja ihasteltiin, jonka jälkeen päätettiin heti aloittaa evästauko ja siitä suoraan rannalle makaan, ja voin sanoa että toimi! Etsittiin mahdollisimman rauhallinen paikka ja löydettiin ihana varjoinen nurkkaus jonne jäätiin pötkötteleen. Ranta oli ehkä ihanin ikinä. Suoraan rannasta alkoi iso valliriutta ja rannalta pääsi suoraan sukeltamaan korallien keskelle. Hetken pulikoimisen jälkeen tytöt huomas, että suoraan meidän edessä oli merikäärme, jonka yks pisara myrkkyä voi tappaa kolme ihmistä. Hetkeen ei uimaan tehnyt mieli, mutta en voinut kauaa vastustaa.. Käveltiin nimittäin ehkä pari kilsaa pitkä, kaunis "vaelluspolku", ja löysimme aivan täydellisen paikan. Sielläkään ei kovin montaa ihmistä ollut ja niin kaunis paikka etten osaa edes kuvailla. Antaa kuvien puhua puolestaan. Pian kuitenkin oli aika palata takaisin veneelle, joka vei meidät takaisin Cairnssiin.



Päivä oli kokonaisuudessaan täydellinen, ja reissu alkoi juuri niin hyvin kun olin sen toivonutkin alkavan. Jos ikinä olet Australiassa, niin elä missaa tätä paikkaa. Voin luvata että se sulattaa sydämmen.  Aivan ihanaa kevään alkua kaikille missäpäin ikinä olettekin!






torstai 26. tammikuuta 2017

UNOHTUMATON ROADTRIPPI AUSTRALIASSA

Matkamme alkoi parisen kuukautta sitten uusien ja vanhojen ystävieni kanssa Australian itärannikon halki. Vuokrasimme auton Cairnssistä, ja ajoimme yli 2500 kilometriä kohti Sydneytä. Aloitin reissun ensin yksikseen kierrellen hieman paikkoja, jonka jälkeen tapasin tytöt Cairnssissä.
Olin koko 10 kuukauden ajan reissannu yksin tai englantilaisen ystäväni kanssa, joten suomi seura teki erittäin hyvää sen 3 viikon ajan. Suomea en ollut puhunut juuri yhtään koko 10 kuukauden aikana (lukuunottamatta varmaan 4 puhelua kotiin), joten alkuun sanat olivat hieman hukassa ja kieli solmussa.


Matkaamme kuului ihan mielettömän ihania hetkiä, mutta myös paljon epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, joista lisää myöhemmin.. Pitkiä aamuja, Sushirullan syömistä aamupalaksi, päiväpalaksi ja aina kuin se vain oli mahdollista, paljon uimista ja rannalla oloa, ihania auringon laskuja ja nousuja, autolla ajoa monta tuhatta kilometriä ihanissa maisemissa, ikimuistoisia jutteluhetkiä ystävien kanssa, laskuvarjohyppyä, uusiin ystäviin tutustumista, snorklausta korallien ja tuhansien kalojen seassa. safariajelua maailman suurimmalla hiekkasaarella, ikimuistoisia hetkiä delfiinien ja kilpikonnien uimista seuratessa, ja kaikki ne ihanat ja lumoavat maisemat ja paikat mitä nähtiin, teki meidän reissusta juuri niin täydellisen kuin se olikin.



Matkalla kävimme parissakymmenessä kaupungissa ja 3 maassa. Roadtripin aikana näimme ehkä kauneimpia paikkoja mitä ollaan ikinä nähty. Paljon erilaista maastoa ja luontoa.  Australian roadtripin jälkeen lensimme Singaporeen ja sieltä hong kongiin joissa vietimme muutaman päivän. Roadtripin oli tarkoitus olla kuukauden mittanen ja auto oli tarkotus vuokrata 3 viikoksi mutta pienien vastoinkäymisten jälkeen, saimme auton melkein 2 viikoksi ainoastaan, joten aika nopealla tahdilla jouduttiin matkaa jatkamaan ja jouduttiin skippaamaan muutama mesta mihin oltaisiin haluttu mennä, mutta ompahan syy mennä takaisin kun ei nähnyt kaikkea ;)



Seura oli ihan mieletöntä ja meillä oli ihan mieletön roadtrippi, mutta kuitenki huomasin, että minut on tarkotettu matkustamaan yksin. Yksin matkustellessä mulle harvoin käy mitään vastoinkäymisiä ja jos käy, pystyn selvittämään ne tosi helposti ja keksiä uuden suunnitelman sekunnissa, jos sille on tarve, mutta porukassa reissaamisessa se ei ole niin helppoa. Ja pakko myöntää että Suomenkin puhuminen alkoi kyllästyttää viikon jälkeen. Tuli olo että haluan taas puhua Englantia, koska siksihän Australiaan olin tullut. Mutta tytöt oli niin ihania että kyllä välillä on ihana matkustaa tommoisessa seurassa. Onneksi kohta kaikki tytöt ovat Suomessa, niin päästään muistelemaan meidän ihanaa reissua.


Jatkuu seuraavassa postauksessa ;)