sunnuntai 25. syyskuuta 2016

TUNNEN SYYLLISYYTTÄ MATKUSTELUSTA

Onko normaalia tuntea syyllisyyttä matkustelusta? Onko kaikki tarkotettu olemaan siinä normaalissa oravanpyörässä? Pitääkö mun tietää jo nyt mitä haluan elämältäni ja mihin isona ryhdyn? Pitääkö mun palata suomeen ja etsiä töitä tai koulupaikka, vaikken halua? Nämä kysymykset ovat olleet mielessä useamman viikon ja etenkin viimepäivinä tullut esiin huomattavasti..


Oon viimeaikoina saanut jatkuvasti palautetta siitä, miten mun pitäisi palata takaisin suomeen ja hommata työpaikka tai koulupaikka ja alkaa elämään sitä "normaalia" elämää.. Kuulemma elämä ei oo aina ruusuilla tanssimista ja pitää välillä olla tylsääkin ja tehdä sitä tylsää työtä ja ottaa ainakin tauko matkustelusta.. Miksi? Mikä on se normaali elämä ja kuka sen on määrittäny? Luuletteko te ketkä ette matkustele, että matkustelu on aina ruusuilla tanssimista tai että täällä ei oo normaalia arkea ollenkaa.. Olette väärässä. Täällä on aivan tavallinen arki myöskin. Välillä pysähdytään tekemään töitä ja keräämään rahaa ja sitten taas matkustellaan. Täälläkin työnteko ja normaali arki on välillä suoraan sanottuna niin paskaa, mutta se on sitä normaalia elämää.. Se on totta ettei aina voi olla hauskaa ja välillä on pakko tehdä töitä ja elää normaalia arkea, mutta sitähän mä täällä teen juuri nytkin..

Se on jännä miten ihmiset pystyy niin paljon kommentoimaa sitä, jos joku matkustelee ja ei ole siinä normaalissa oravanpyörässä. Jotenkin tuntuu et nämä ihmiset ajattelee, että jokaisen ihmisen unelma on juurikin etsiä työ, hommata talo, perhe, auto ja nämä perus jutut, mutta todellisuus on se että kaikkia ihmisiä ei oo siihen tehty. Mua ei suoraan sanottuna kiinnosta noi asiat pätkän vertaa vielä ja haluan vain nähdä maailmaa ja kokea mahdollisimman paljon vielä kun voin! Oon saanut palautetta niin perheeltäni, kavereiltani, sukulaisiltani ja tuntemattmiltakin, miten mun pitäis mennä suomeen takaisin ja alkaa asettumaan aloilleni ja miettiä mitä haluan tehdä "isona".

Oon tosiaan 19 vuotias... Mun ei todellakaan tarvi tietää vielä mitä haluan isona tai asettua aloilleen, jos se ei mua kiinnosta.. Oon aina ollut tosi levoton sielu ja semmonen et juoksentelen paikasta toiseen, enkä oikeen malttais ikinä pysähtyä paikalleen. Oon kyllä oikeesti alkanu miettiin ihan vakavissani alkaa opiskeleen helsingin haaga-heliassa matkailun liikkeenjohtoa, mutta en osaa päättää että mitä haluan tehdä.. Haluan matkustella mahdollisimman paljon ja nähdä mahdollisimman paljon uusia paikkoja, mutta samaan aikaan mun mieli sanoo et jää suomeen edes hetkeksi ja koita hakea tonne kouluun ja kato sit mitä tekee, et pääseekö kouluun. Mutta samaan aikaan en tosiaan jaksais jäädä suomeen ja levottomat jalat väpättää jo valmiiksi..



Syyllisyys... Onko normaalia tuntea sit syyllisyyttä siitä et matkustaa.. Näiden kommenttien jälkeen mulla tulee aina jotenkin syyllinen olo.. Etenkin sen takia et oon isosta perheestä lähtöisin ja mulla on paljon pienempiä sisaruksia. Mulla on tosi syyllinen olo siitä etten oo niiden elämässä läsnä, eikä esim mun nuorin sisarus tunne mua ollenkaan. Ja siitäkin tunnen syyllisyyttä, miten en kuuntele vanhempiani ja palaa sinne suomeen niiden mieliksi, vaan teen just niinku itse haluan ja mikä tuntuu itsestä hyvälle. Onko se oikein?  Pitäisikö mun kuunnella vanhempiani tai ylipäänsä muita ihmisiä vai onko se itsekästä tehdä juuri niinkuin itse haluaa..Ja se että ihmiset luulee että mulla ei tunnu missään tämä että oon kaukana perheestä ja kavereista, mutta se on oikeesti aivan yhtä vaikeaa mullekkin ja yhtä hankalaa se on edelleenkin nähdä miten sisarukset kasvaa ja miten kaverit on porukalla jossakin yhdessä, mutta joskus pitää elämässä ottaa riskejä ja tehdä hankaliakin päätöksiä. Tämä asia on se mikä vaivaa mua kokoajan. Minusta tuntuu ettei mua ymmärretä tässä asiassa, ja en saa semmosta tukea tähän, vaan mua vedetään kokoajan joka suuntaan.. Saan jatkuvasti kysymyksiä siitä, että mitä haluan elämältäni ja että miten minun pitäisi olla realistinen ja ajatella rahaa.. En voi käyttää kuulemma kaikkia rahojani matkusteluun.. Kuka sen määrää. Jos mä itse tienaan omat rahani ja matkustelen niillä, niin keltä se on pois..


Pointtina tässä nyt oli se, että antakaa jokaisen ihmisen tehdä omat valinnat, ja päättää itse mitä elämältä haluaa.. Kaikki ei halua samoja asioita elämältään ja jokaisella on erilaiset unelmat. Rakastan matkustella ja kokea näitä asioita, ja voin käsi sydämmellä sanoa että en ole ikinä ollut näin onnellinen missää ja voin vain nauttia jokaisesta hetkestä mitä täällä elän.  Ja jos en tunne oloani hyväksi suomessa, niin miksi minun sinne pitäisi mennä? Vain miellyttääkseen muita.. Ei.. Päätin taas kuunnella itseäni ja tehdä juuri siltä mikä minusta tuntuu hyvältä. En sitä mitä muut haluaa.

Kiitos, olen puhunut.. Pusuja kaikille!



perjantai 16. syyskuuta 2016

AUSTRALIAN TAPPAVAT MERIHIRVIÖT

Moikka kaikille!

Kaikki tietää että, Australia kuhisee tappavia eläimiä jokapuolella. Tai jos et vielä tiennyt, niin nyt tulet tietämään.. Australiassa on paljon myrkyllisiä eläinlajeja, kuten vesinokkaeläimiä, hämähäkit, skorpionit, mustekalat, meduusat, nilviäiset, keihäsrauskut ja kivikalat, myös useimmat käärmeet ovat myrkyllisiä. Myös tietenkin hait, krokotiilit, ja jopa mehiläiset voivat tappaa. Australia siis tulvii eläimiä, jotka ovat vaarallisia tai voivat jopa tappaa.  Puhutaampas nyt näistä meressä elävistä tappajaotuksista. 

Jokainen tietää että Australiassa on myös näitä suloisen suloisia delfiinejä, kilpikonnia, miekkavalaita ja vaikka miten ihania pieniä nemo kaloja! Mutta tiesittekö, että meri täällä kuhisee täynnä myös tappavia elukoita ja saat olla todella tarkkana rannoista missä uida ja lähes aina saat katsoa varoituskyltit rannoilla ja olla silmät tarkkana rannoilla. Voisi kuvitella että vaarallisimpia merieläimiä olisi hait, krokotiilit tms, mutta enemmän saat olla huolissaan meduusoista ja koteloista. 

Australian vesissä elää yi 4 400 eri kalalajeja ja 90 % niistä on kotoperäisiä australialaisia lajeja. Isolla valliriutalla on lukuisia ihania ja kauniita kalalajeja, mutta myös siellä on valtava määrä tappavia kaloja ja meduusoita, kuten kivikala, pallokala, siipisimppu jne. Myrkyllisiä keihäsrauskuja on 11 eri lajia joista suurin on isokeihäsrausku. Australiassa elää 46 eri valaiden lahkoon kuuluvaa lajia, mutta joista toki jotkut elävät lähes kaikkialla maailmassa. Delfiinilajeja on 21, ja hammasvalaita 37 eri lajia. Myös arvioiltaan 166 eri hailajia elää australian vesistöissä, mutta vain kolme hailajia on merkittävä uhka ihmisille: Tiikerihai, härkähai ja valkohai.

Australian vaarallisimmaksi eläimeksi on sanottu kuitenkin olevan kuutiomeduusa, irukandji ja sinirengastursas, sekä kymmenen Conidae- kotiheimonlajia, jotka voivat aiheuttaa ihmiselle hengityselinten toiminnan lamaantumisen tai kuoleman. 

Nämä pienet meduusat, jotka eivät vedessä näy ollenkaan, ovat tappavan vaarallisia.

Kuutiomeduusa.. Maailman vaarallisin meduusa. Pienen pieni kooltaan, mutta jonka polttiaislonkerot voivat olla jopa 3 metrin pituisia. Kuutiomeduusat ovat läpinäkymättömiä, joten niitä on erittäin hankala erottaa. Kuutiomeduusan myrkky voi tappaa ihmisen muutamassa minuutissa. Ensiapuna viinietikka on auttanut pelastamaan tuhansia myrkkymeduusan pistoilta kärsivää ihmisistä. 

No entäs ne krokotiilit.. Etenkin Australian pohjoispuolella, Cairnssin lähettyvillä on lukuisia krokotiileja. Nämä jättiläis pedot jotka ovat lähes seitsämän metrisiä ja painavat lähes 1000 kiloa, voivat syödä ihmisen helposti. Suoraan sanottuna en tiennyt krokotiilien elävän normaalissa merissä aikaisemmin ja tänne tultuani mietin miksi kukaan ei ole uimassa uskomattoman näköisillä rannoilla, kunnes joku paikallinen sanoi meren kuhisevan krokotiileja ja varoitti menemästä sinne. Täällä mereen hypätessä voit olla 100% varma, että pääset krokotiilien hampaisiin.. Paikassa missä minä
itse nyt tällähetkellä olen, nähdään jokapäivä uiskentelevia krokotiileja. Muutamaa pientä kylttiä
lukuunottamatta varoituksia ei ole missään, ja turistien on todella vaikeaa tietää meren kuhisevan

tappavia krokotiilejä ja muita otuksia. Ja juuri ennen tänne tuloani, paikallinen mies kertoi, että vain about kuukausi ennen pohjoiseen tuloani, turisti oli tyhmyydessään lähtenyt varoituskylteistä huolimatta kokeilemaan onneaan, ja krokotiilin kitaan päätyi. Täällä edes rannoilla kävely on riskialtista ja omalla hengellään leikkimistä.


Velhokala eli Kivikala, joka on maailman myrkyllisin kala, elää myös täällä ihanissa Australian vesistöissä. Velhokala voi kasvaa  40 cm pitkäksi. Kalan pinta on epätasainen ja se näyttää enemmän kiveltä kuin kalalta. Sillä on selässään 13 vahvaa piikkiä, jotka ovat täynnä tappavaa myrkkyä. Myrkky voi tappaa ihmisen muutamassa tunnissa. Hyvin usein uhri kuitenkin hukkuu myrkkyjen aiheuttamaan lamaannuttavaan kipuun. Hankalinta tässä on se, että kala vaihtaa väriä ympäristön

mukaan, ja ihmisen on vaikea sitä erottaa, koska kala näyttää ihan kiveltä. Jos saat velhokalan
pistoksen niin kiiruhda välittömästi sairaalaan ja pistokohdan upottaaminen mahdollisimman kuumaan veteen voi auttaa hieman. 

Mitäpäs sanotte näistä haista sitten.. Tiikerihai, härkähai, ja valkohai ovat vaarallisimpia haita, jotka aiheuttavat joka vuosi useita puremia ja jotkut niistä päätyvät kuolemaan. Härkähait ovat näistä kolmesta vaarallisimpia. Nämä hait viihtyvät myös matalissa vesissä ja viihtyvät lähellä rantoja, joten tämä tekee niistä entistä vaarallisempia. Muutaman kerran on saatu kesken surffauksen tai uintireissun aikana lähteä rannalle takaisin, koska rannalla nähtiin kaksi härkähaita. Ja viikko sitten kalastusreissulla, kaverimme nappasi pienen vauva hain silmiemme edessä.. En selvittänyt mikä hai oli kyseessä, mutta tämäkin kauhistus löytyi aivan laiturin nokasta. 


                                    Tämä pieni vauva hai löytyi laiturin päästä kalastusreissulta..

Merikäärmeitäkin on muutamia eri lajeja joiden koko vaihtelee metristä- kolmeen metriin. Jokainen merikäärme on myrkyllinen ja niitä saa varoa niin matalissa vesissä, kuin syvemmissäkin. Vaikkakin käärmeet ovat myrkyllisiä, ne ei ole ihmisille ihan niin vaarallisia, kuin monet muut vesipedot. Niiden tiedetään tappaneen vain muutamia ihmisiä ja niistä ei olla ihan varmoja kuinka suuri osa puremista päättyy kuolemaan.

Meret toisinsanoen kuhisee myrkyllisiä ja jopa tappavia eläimiä, mutta toisaalta aika pieni osa
ihmisistä on jäänyt niiden uhriksi. Vaikkakin nuita vaarallisia mörköjä on paljon, niin isompi todennäköisyys kuolemaan on hukkuminen, mitä että päädyt esim. hain kitaan. Ja suurempi huolenaihe on nämä kuuluisat virrat vedissä ja todennäköisyys kuolla on isompi että  kompastut omaan jalkaan ja kuolet.. Eli todennäköisyydet näissä on todella pienet ja uhreja ei ole vuodessa kuin muutama lähes kaikissa, että elkää turhaa pelätkö! 
Selviät hengissä täällä, pitämällä silmät auki uidessa, ja selvittämällä onko rannalla mitään varoituskylttiä ja olemaan varovainen. Maalaisjärki mukana, pärjää pitkälle! 

Teen jossain välissä toisen postauksen näistä muista ihanista ötököistä jotka voi tappaa, mutta jos et malta odottaa niin voit tsekata mun lempibloggaajan postauksen samantyyppisestä aiheesta Australiassa! Muuttolintu-blogin Anna kirjoitti hyvin tästä aiheesta eli käyppäs kurkkaamassa sitä jos kiinnostaa ;)