sunnuntai 25. syyskuuta 2016

TUNNEN SYYLLISYYTTÄ MATKUSTELUSTA

Onko normaalia tuntea syyllisyyttä matkustelusta? Onko kaikki tarkotettu olemaan siinä normaalissa oravanpyörässä? Pitääkö mun tietää jo nyt mitä haluan elämältäni ja mihin isona ryhdyn? Pitääkö mun palata suomeen ja etsiä töitä tai koulupaikka, vaikken halua? Nämä kysymykset ovat olleet mielessä useamman viikon ja etenkin viimepäivinä tullut esiin huomattavasti..


Oon viimeaikoina saanut jatkuvasti palautetta siitä, miten mun pitäisi palata takaisin suomeen ja hommata työpaikka tai koulupaikka ja alkaa elämään sitä "normaalia" elämää.. Kuulemma elämä ei oo aina ruusuilla tanssimista ja pitää välillä olla tylsääkin ja tehdä sitä tylsää työtä ja ottaa ainakin tauko matkustelusta.. Miksi? Mikä on se normaali elämä ja kuka sen on määrittäny? Luuletteko te ketkä ette matkustele, että matkustelu on aina ruusuilla tanssimista tai että täällä ei oo normaalia arkea ollenkaa.. Olette väärässä. Täällä on aivan tavallinen arki myöskin. Välillä pysähdytään tekemään töitä ja keräämään rahaa ja sitten taas matkustellaan. Täälläkin työnteko ja normaali arki on välillä suoraan sanottuna niin paskaa, mutta se on sitä normaalia elämää.. Se on totta ettei aina voi olla hauskaa ja välillä on pakko tehdä töitä ja elää normaalia arkea, mutta sitähän mä täällä teen juuri nytkin..

Se on jännä miten ihmiset pystyy niin paljon kommentoimaa sitä, jos joku matkustelee ja ei ole siinä normaalissa oravanpyörässä. Jotenkin tuntuu et nämä ihmiset ajattelee, että jokaisen ihmisen unelma on juurikin etsiä työ, hommata talo, perhe, auto ja nämä perus jutut, mutta todellisuus on se että kaikkia ihmisiä ei oo siihen tehty. Mua ei suoraan sanottuna kiinnosta noi asiat pätkän vertaa vielä ja haluan vain nähdä maailmaa ja kokea mahdollisimman paljon vielä kun voin! Oon saanut palautetta niin perheeltäni, kavereiltani, sukulaisiltani ja tuntemattmiltakin, miten mun pitäis mennä suomeen takaisin ja alkaa asettumaan aloilleni ja miettiä mitä haluan tehdä "isona".

Oon tosiaan 19 vuotias... Mun ei todellakaan tarvi tietää vielä mitä haluan isona tai asettua aloilleen, jos se ei mua kiinnosta.. Oon aina ollut tosi levoton sielu ja semmonen et juoksentelen paikasta toiseen, enkä oikeen malttais ikinä pysähtyä paikalleen. Oon kyllä oikeesti alkanu miettiin ihan vakavissani alkaa opiskeleen helsingin haaga-heliassa matkailun liikkeenjohtoa, mutta en osaa päättää että mitä haluan tehdä.. Haluan matkustella mahdollisimman paljon ja nähdä mahdollisimman paljon uusia paikkoja, mutta samaan aikaan mun mieli sanoo et jää suomeen edes hetkeksi ja koita hakea tonne kouluun ja kato sit mitä tekee, et pääseekö kouluun. Mutta samaan aikaan en tosiaan jaksais jäädä suomeen ja levottomat jalat väpättää jo valmiiksi..



Syyllisyys... Onko normaalia tuntea sit syyllisyyttä siitä et matkustaa.. Näiden kommenttien jälkeen mulla tulee aina jotenkin syyllinen olo.. Etenkin sen takia et oon isosta perheestä lähtöisin ja mulla on paljon pienempiä sisaruksia. Mulla on tosi syyllinen olo siitä etten oo niiden elämässä läsnä, eikä esim mun nuorin sisarus tunne mua ollenkaan. Ja siitäkin tunnen syyllisyyttä, miten en kuuntele vanhempiani ja palaa sinne suomeen niiden mieliksi, vaan teen just niinku itse haluan ja mikä tuntuu itsestä hyvälle. Onko se oikein?  Pitäisikö mun kuunnella vanhempiani tai ylipäänsä muita ihmisiä vai onko se itsekästä tehdä juuri niinkuin itse haluaa..Ja se että ihmiset luulee että mulla ei tunnu missään tämä että oon kaukana perheestä ja kavereista, mutta se on oikeesti aivan yhtä vaikeaa mullekkin ja yhtä hankalaa se on edelleenkin nähdä miten sisarukset kasvaa ja miten kaverit on porukalla jossakin yhdessä, mutta joskus pitää elämässä ottaa riskejä ja tehdä hankaliakin päätöksiä. Tämä asia on se mikä vaivaa mua kokoajan. Minusta tuntuu ettei mua ymmärretä tässä asiassa, ja en saa semmosta tukea tähän, vaan mua vedetään kokoajan joka suuntaan.. Saan jatkuvasti kysymyksiä siitä, että mitä haluan elämältäni ja että miten minun pitäisi olla realistinen ja ajatella rahaa.. En voi käyttää kuulemma kaikkia rahojani matkusteluun.. Kuka sen määrää. Jos mä itse tienaan omat rahani ja matkustelen niillä, niin keltä se on pois..


Pointtina tässä nyt oli se, että antakaa jokaisen ihmisen tehdä omat valinnat, ja päättää itse mitä elämältä haluaa.. Kaikki ei halua samoja asioita elämältään ja jokaisella on erilaiset unelmat. Rakastan matkustella ja kokea näitä asioita, ja voin käsi sydämmellä sanoa että en ole ikinä ollut näin onnellinen missää ja voin vain nauttia jokaisesta hetkestä mitä täällä elän.  Ja jos en tunne oloani hyväksi suomessa, niin miksi minun sinne pitäisi mennä? Vain miellyttääkseen muita.. Ei.. Päätin taas kuunnella itseäni ja tehdä juuri siltä mikä minusta tuntuu hyvältä. En sitä mitä muut haluaa.

Kiitos, olen puhunut.. Pusuja kaikille!



67 kommenttia:

  1. Sulla on ruhtinaallisesti aikaa opiskella, tehdä töitä ja hankkia ehkä jossain vaiheessa se perhe ja talokin. Maailmalla oleminen, eläminen ja uusien asioiden näkeminen antaa niin hyvää kokemusta tähän elämään, että älä ihmeessä tunne siitä syyllisyyttä! Kielitaito karttuu siellä niin paljon paremmin kuin koulussa, että jo pelkästään sen vuoksi olet helposti paremmassa asemassa työelämässä joskus tulevaisuudessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mä oon kaikille sanonut!! Oon niin nuori vielä ettei mulla oo mitään kiirettä noita alkaa tekemään vielä! Oon aina sanonukki vastaukseksi tohon et sit ku oon 35, ja oon samas pistees, ni sit saat luvan sanoa mulle, et pitäskö miettiä mitä elämältä haluaa! Nimenomaa! Mut nämä tietyt ihmiset olettaa jotenkin että en saa matkailusta minkäännäköstä työkokemusta, josta on sit hyötyä tulevaisuudessa, mutta samanlaillahan mä töitä teen täällä, ja voisin kuvitella että firmat arvostaa enemmän ihmistä joka on ollut useammassa erilaisessa työpaikassa, omaa erittäin hyvän kielipään, ja omaa kokemusta itsenäisestäkin tekemisestä jne! Tiiä sit:D

      Poista
  2. Itse olen ajatellut, että olisi pitänyt pitää lukion jälkeen välivuosi ja matkustaa eikä hakea suoraan yliopistoon. Jos nuorena on mahdollisuus reissata ja tutkia maailmaa niin se tilaisuus on käytettävä hyväkseen! :-) Nykyisin teen paljon viikonloppumatkoja ja monet ihmettelevät, miten olen "aina jossain". Tulee juuri vähän sellainen fiilis, ettei saisi vaan pitäisi käyttää rahansa johonkin hyödyllisempään kuten vaikka isompaan asuntoon tms. Mutta kun on jatkuva kutina jalkapohjissa, käytän vapaani ja rahani mieluummin matkoihin kuin tavaran ostoon, ja siippani on onneksi samanlainen. Yritän käydä myös entistä useammin Suomessa, kun vanhemmilla alkaa olla ikää: poissaolo ja syyllisyys muualle matkustamisesta tulee ehkä eniten siitä. Tasapainottelua siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon sitä mieltä, ettei ikinä oo liian myöhästä lähteä matkaan! Mutta oon erittäinkin samaa mieltä! Jokaisen ihmisen pitäis kokea tämä ja nähdä oikeesti maailmaa, eikä vain niiitä kotipaikkakunnan nurkkia! Ja joo tiedän tunteen, miten porukka kelaa et oon aina jossain ja että millä ihmeen rahalla mä matkustan.. nimenomaan!! Ihmiset savat käyttää omat rahansa juuri sinne minne ne haluaa! Jos ei talot, autot, shoppailut tai mitkä ikinä kiinnosta, voi käyttää ne esimerkiksi just siihen matkusteluun! Oon aina ajatellut silleen et ostan mielummin paljon erittäin rikkaita kokemuksia, mitä että ostan tuotteen, joka kestää hetken ja sit poissa..

      Poista
  3. Sulla on tosiaankin aikaa vielä opiskella ja tehdä juuri niitä asioita mitä elämässä haluat olipa se sitten Suomessa tai ulkomailla. Me kaikki koemme syyllisyyttä samankaltaisista asioista, mutta tärkeintä on tehdä omasta elämästä sellainen kuin siitä itse haluaa, ei mitä muut odottavat. Ei aina helppoa, tiedän. "Live the life you love".

    xo Karoliina | karoliinakazi.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä! Pitää opppia ajattelemaan enemmän itseäni, eikä aina muita..:) ehkä mä joskus opin:D

      Poista
  4. Juuri nythän sinun nimenomaan kuuluu matkustaa ja mennä. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan, joten jos nyt ajattelet, että matkustelet sitten joskus, niin sitä joskus-aikaa ei välttämättä koskaan tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näinhän se menee!! Aivan totta puhut! Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu..

      Poista
  5. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" on jotenkin niin luterilainen tapa ajatella. Mutta ei se niin toimi. Minusta sinä et ole yhtään itsekäs. Ainoa, mikä sinä olet, olet nuori ja jotkut vanhemmat haluavat "opastaa" sinua, miten elää tätä elämää. Mä voin vanhemman ihmisen räkäisellä rintaäänellä sanoa, että moni asia elämässä olisi voinut jättää tekemättä, mutta matkustelua ei ja mun nuoruudessani opiskelu oli vielä jossain määrin varmempi sijoitus tulevaisuuteen kuin mitä nykyaikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Olet oikeessa! Kyllä mä aijon jatkaa matkusteluja kommenteista huolimatta!:)

      Poista
  6. Mielenkiintoinen aihe! Itse koen syyllisyyttä lentämisestä ja sen ilmastovaikutuksista. Ja jos matkustan paikoissa missä paikallisilla ei itsellään ole mahdollisuutta matkustaa, tunnen myös syyllisyyttä siitä, että olen etuoikeutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta sitä voikaan kokea syyllisyyttä! Mutta niin se vaan on! Ymmärrän pointin miksi tunnet syyllisyyttä noista asioista!

      Poista
  7. Ihana teksti. Mä lupaan sulle omakohtaisella kokemuksella että matkustellessa sulle selkiytyy se, mitä haluat tehdä myöhemmin ja missä haluat olla. Ja vaikka kuinka levoton sielu olisitkaan, uskon että jokupäivä sulle tulee ajatuksiin että haluat pysyvän työn, perheen ja elää just kiinni siinä. Nyt sun täytyy vain nauttia ja elää hetkessä niin kauan kuin siltä tuntuu, et ole itsekäs eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Mikään ei ole yhtä rikastuttavampaa ja kasvattavampaa kuin matkustaminen! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Ja niin mullle on varmaan se jo suurinpiirtein selkiytyny! Ja niin mäki uskon et löydän jsokus vielä paikan missä tykkään olla, ja mihin haluan asettua aloilleen! Oot oikeassa, niinkuin kaikki muutkin kommentoijat! Kiitos:)

      Poista
  8. Voi Noora en tiedä lohduttaako tää vai kauhistuttaako, mutta haluan silti kertoa, että vielä kymmenen vuotta vanhempanakin mä käyn läpi aikalailla samankaltaisia ajatuksia kuin sä. Sillä erotuksella, että sulla tuntuu ehkä olevan jopa suurempi varmuus siitä, mitä elämältäsi haluat :D Ja samoin kuin Kaisakin jo ylempänä totesi, näiden henkilökohtaisten kriisien lisäksi tunnen syyllisyyttä myös siitä, kuinka etuoikeutettu olen voidessani elää näin ja toisaalta siitä, mitä tämä elämäntapa maapallollemme tekee...Eli näitä syyllistymisen aiheitahan riittää. Tyydyn siis toteamaan, että kuuntele itseäsi! Se ei ole mikään klisee, että ihminen jää katumaan niitä asioita, jotka jätti tekemättä eikä niitä tilaisuuksia, joihin tarttui. Mene, matkusta, nauti ja elä - sä olet vielä ihan hirmuisen nuori ja sulla on kaikki maailman aika! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hhaha no mä luulen että tuun olemaan samassa pisteessä kuin sinä.. :D Suunnilleen joo tiedän, mutta neki saattaa vaihtua kokoajan.. Niin.. Kaikesta sitä voi syyllisyyttä tuntea, mutta se että onko se aina järkevää tuntea syyllisyyttä tollasista asioista.. Aiheíta joo kyllä riittää vaikka kuinka.. Mutta aijon kuunnella joo! Kiitos kannnustuksesta! Sen aion tehdä :)

      Poista
  9. Olet niin nuori, että opiskella ja elämän arkista tarkoitusta ehtii pohtia vielä myöhemminkin! Ja maailman näkeminen, erilaisiin kulttuureihin tutustuminen jne. auttavat varmasti sitten jossain vaiheessa muodostamaan varmemman käsityksen siitä, mitä haluaa "tehdä loppuelämänsä" ja missä. Onnea matkaan - ja elämään! ^_^ ***sateenmuruja.com***

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ehkä se vielä joskus kolahtaa palaset paikoilleen :) Siihen asti lupaaan etsiä sitä reissailemalla ;)

      Poista
  10. Taas kerran tuntuu kuin sanat tulisivat omasta suustani! Olen niin kohtalotoveri tässä asiassa.. pois muutkin siitä oravanpyörästä ja kokemaan maailmaa. Luulen että ihmiset ovat jollain tavalla kateellisia sille, että jotkut uskaltaa irrottautua "normi-elämästä" ja lähteä kauas ja tehdä niinkuin itellä huvittaa. Säälittää ne jotkut, jotka on ikäänkuin jumissa siinä oravanpyörässä eivätkä pääse pois vaikka haluaisivatkin. Sinä elät oman elämäsi. Sinä teet omat päätöksesi. Et voi jatkuvasti elää miellyttäen muita. Anna mennä ja tee mikä parhaalta tuntuu :):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh "onneksi" en ole ainoa tämän asian kanssa painiva. JA samaa mieltä! Kaikkien pitäis kokea matkustelu edes jollain tapaa.. Niin se minäki noin aattelen, että noi ihmiset ketkä tosta asiasta mulle sanoo, on kateellisia siitä ettei ite uskalla lähteä tai että joillakin on mahdollisuus ja rohkeus tehdä mitä itse haluaa. Sen lupaan! Kiitos!

      Poista
  11. Sinä olet vielä niin nuori, että sinulla on loppuelämäsi aikaa opiskella, elää oravanpyörässä jos siltä tuntuu ja asettua niihin normirutiineihin täällä Suomessa tai missä vain.
    Minulla on suurinpiirtein ikäisesi tytär ja jos hän kiitäisi ympäri maailmaa vailla päämäärää ja selkeää suuntaa elämässään, voi olla että sanoisin juuri samaa kuin mitä sinulle sanotaan. Että pitää asettua aloilleen tai edes opiskella ja yrittää löytää se oma ala, jota voi sitten alkaa tekemään "isona" siinä lähellä tai ainakin Suomessa, niissä tutuissa ympyröissä ja rutiineissa. Sanoisin niin ehkä osaksi itsekkäistä syistä. Minulla olisi levollisempi mieli, kun hän olisi siinä lähellä (Suomessa). Näkisin häntä usein ja voisin seurata mitä hänen elämäänsä kuuluu. Samaan aikaan kuitenkin toivoisin, että hän tekisi juuri sitä mikä tekee hänet onnelliseksi. Että hän etsisi unelmiaan ja toteuttaisi niitä. Toivoisin että joku muu sanoisi hänelle, että olet nuori ja ehdit elämässä vielä vaikka mitä. Sitten kun on se vakkarityö ja perhe, ei siitä lähdetä enää maailmalle etsimään itseään. Ei ainakaan niin helposti.
    Heh, tulipas tästä nyt vuodatus, mutta pointti on se, että tämä on sinun elämäsi ja sinä elät ja teet kuten parhaaksi näet. Joskus on hyvä kuunnella muita, mutta useimmiten ihmisen on kuitenkin lopulta kuunneltava vain itseään ja mentävä sen mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Oravanpyörään tuskin ikinä haluan, mutta aikaa kyllä sitä ois tehdä vaikka kuinka. Ja voi olla juuri noin.. Oon miettinytkin esim omaa äitiäni, että ehkä toi juuri on se syy miksi se mulle noin sanoo.. tiedä sitten :D Ehkä se joskus ymmärtää mun elämäntyylin ja hyväksyy sen :) Kiiitos!! Näin myös aion tehdä!

      Poista
  12. Kuten aiemmat kommentoijatkin ovat sanoneet: nythän sinun juuri kuuluu matkustaa, kokea uusia asioita, tutustua erilaisiin ihmisiin ja löytää se oma tapa elää! Voi olla vaikea uskoa, mutta näin parikymmentä vuotta vanhempanakin sitä voi painia saman levottomuuden kanssa, mutta juuri nyt realiteetit (työt, lapset, koti) pitävät paikoillaan. Onneksi tuli nuorempana edes vähän seikkailtua ja ei tässä enää kauan mene, kun taas vapaus koittaa, kun omat lapset lähtevät etsimään itseään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Oon liian nuori pysähtymään elämässäni, ja olen juuri samaa mieltä että juuri nyt minun pitäisi matkustaa ja nähdä maailmaa ja kokea uusia asioita. Nehän ne opettaa. Kyllä säkin vielä kerkeet kunnes lapset lentää pesästään tai vaikka jopa niiden kanssakin.. :)

      Poista
  13. En viitsi kirjoittaa tähän kaikkia samoja juttuja jotka edelliset kommentoijat ovat jo sanoneet. Eli laitanpa vain tiivistelmän. Sun aikasi on just nyt. Matkusta ja elä ja vaihda maata kun siltä tuntuu.

    Harvoin tulee kaduttua sitä mitä on tullut tehtyä, eiköhän se suurin katumuksen aihe ole aina se, mikä on jäänyt aikomuksista huolimatta tekemättä!

    VastaaPoista
  14. No just niin, ihan sama mitä tässä edellinen kommentoija sanoo. Matkustele ihan niin kauan kuin siltä tuntuu, äläkä nyt 19-v. tunne mitään syyllisyyttä siitä. Elämää on vielä niin paljon edessä. Minä tein liikkeenjohdollisen koulutuksen ja olin aloittaessa jo yli parikymppinen. Hyvin olen ehtinyt tekemään jo pitkän urankin sen jälkeen, ja lapsenkin vielä vanhoilla päivilläni. En usko, että olisin tässä jos olisin tehnyt kaiken silloin niin kuin "kuuluu" monien mielestä. Sitä pitää tehdä mikä tuntuu hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana olet! Kiitos kannustuksista!! :) Hyvin mä kerkeän! :)

      Poista
  15. Mietin ihan itse samaa lähtiessä Japaniin ja kesäksi Amerikkaan. Mietin ihan samoja asioita ja juurikin ajattelin ennen lähtöä liikaa perhettäni ja hyviä ystäviäni. Mut oli hyvä että lähin, tosin palava matkakuume on kokoajan sisälläni.
    Tee kaikkes niin miten oot aina halunnu ja haaveillu ja mikä vetää sua puoleensa.sää et oo todellakaan liian vanha et sun pitäis palata normi arkeen ja mennä koulun penkille tms.. oon itte sua vuoden nuorempi ja en tiiä vastauksia mihinkään,,,
    Toivon sulle voimaa tehä ne omat päätökset ja olla välittämättä liikaa muista ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. Meillä on joillakin taipumus liikaa miettiä muita ja jättää itseni vähemmälle.. Tätä ominaisuutta harjoittelen edelleen itsessäni ja yritän oppia kuuntelemaan enemmän itseäni mitä muita aina. :) Tsemppiä sullekin! Toivottavasti pääsisit reissuun ja saisit sun matkakuumeen pois ;) Kiitos ihana!

      Poista
  16. On täysin normaalia tuntea syyllisyyttä, mutta siihen ei ole tarvetta. Vaikka yhteiskunnan mielestä ainoa hyväksyttävä tapa elää elämää on töiden määräämä, Suomessa elettävä tylsistyttävä arki, johon kuuluu 1-2 pakettimatkaa vuodessa, ei se kuitenkaan ole totuus. Jokainen saa elää aivan miten itse haluaa, kunhan siitä ei aiheudu muille haittaa. Kannattaa matkustella ja tehdä mitä haluaa varsinkin nyt, kun ei ole pakottavia syitä olla Suomessa. Vapaus on suurempi lahja, kuin säännölliset palkkatulot. Tsemppiä tulevaan ja kaikkiin edessä oleviin päätöksiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihana! Täysin asiaa puhut! :)

      Poista
  17. Sinun ikäisesi on kyllä vielä niin nuori, että "loppuiän" kannalta mitään ei todellakaan ole menetetty, luultavasti päin vastoin.
    Sitä paitsi, haluaisin kuulla tilanteesta, jossa joku vanhempi olisi jotain 20-vuotiasta neuvonut jossain asiassa ja viesti olisi mennyt perille :-) Omatkin vanhempani yrittivät jossain asioissa neuvoa, mutta eivät ne neuvot todellakaan silloin kuullostaneet fiksuilta. Muutaman jutun kohdalla sitten kyllä myöhemmin piti myöntää, että oli niissä neuvoissa vähän asiaakin ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta!:) ja haha me nuoret yleensä ollaan aika jääräpäitä! Kyllähän ne vanhemmat joskus asiaa puhu mut monesti unohtaa ajatella asiat meidän nuorien näkökulmasta vaan aika monesti tulee ajateltua vaan omasta näkökulmasta ja mikä itelle parasta:)

      Poista
  18. Niin kuin muutkin ovat sanoneet, olet vielä nuori, joten aikaa on kyllä vaikka mihin! Vanhemman sukupolven on ehkä vaikeaa ymmärtää, että ajat ovat muuttuneet ja enää ei välttämättä ura, oma talo jne. ole se ykkösprioriteetti ja elämäntyylejä on monia. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  19. Kaikella n aikansa ja tarkoituksensa. Matkustelu niin kauan kuin haluat. Olet nuori vielä.

    VastaaPoista
  20. Voi voi... Pienet on vielä murheet olleet jos matkustelusta saa syyllisen tunteen. Anna mennä vaan... Kyllä sitä aikaa on sitten tehdä jotain muuta. Ja jos hyvin käy niin asiat loksahtavat siihen malliin, että voit jatkaa matkustelua ihan niin kauan kuin haluat! : )

    VastaaPoista
  21. Ihmisillä on aina mielipiteensä siitä, miten pitäisi tehdä "oikein". Yleensä kaikenlaista veneen keikuttamista ja normista poikkeamista katsotaan kieroon, koska jos se ei sovi omaan ajatusmaailmaan, elämänkatsomukseen tai rutiineihin, niin siinä täytyy olla jotain "väärää".

    Matkusta. Matkusta sydämesi kyllyydestä. Mene paikkoihin, tutustu ihmisiin, nauti elämästä. Hidasta tahtia tai palaa Suomeen, jos sille tuntuu. Kuuntele itseäsi. Muut eivät matkustuskipinääsi saa sammutettua, eikä heidän pitäisikään saada. Kaikki eivät sitä ymmärrä, mutta matkustaminen avaa silmiä aivan eri tavalla kuin turvallisen rutiinin ja arjen suorittaminen. Maailma, perhe- ja ystävyyssuhteet ympärillä saattavat muuttua, mutta matkustamisen myötä opit, että elämä kyllä kannattelee. Sitä et vain ikinä pysty täysin tyhjentävästi selittämään niille, jotka jäävät mieluummin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se vähä tahtoo olla, et ihmisil on tietty kaava elämässä ja ajattelee et jokaisen pitäis tehä sen kaavan mukaa mut sitku joku poikkeaakin vähän ni samantien aletaan "jauhaan" asioista.. nimenomaa juurikin noin! Matkustaa aion! Sen päättäny jo ajat sitte! Samapa tuo jos en saa siihen tukea, mutta aion tehdä mitä rakastan!:)

      Poista
  22. Hanneli / duunireissaaja28. syyskuuta 2016 klo 20.53

    Sitä paitsi moni nuorena "aloilleen asettunut" vaihtaa niin alaa, puolisoa, asuinpaikkaa tai näitä kaikkia jossain vaiheessa elämäänsä. Sitä kun ei onneksi voi tietää mihin tämän päivän valinta meidät tulevaisuudessa viekään.

    VastaaPoista
  23. Sä olet niin nuori että ehdit vielä monta kertaa miettiä ja vaihtaa mieltä siitä, et "mikä susta tulee isona"? Mä olen 30 ja matkustanut viimeiset 10 vuotta. Tein matkailun opinnot Suomeen, mutta siitäkin kolmesta ja puolesta vuodessta olin jokaisen kevätlukukauden ulkomailla vaihdossa tai työharjoittelussa. Teet nyt ihan miltä itsestä tuntuu ilman mitään syyllisyydentunnetta! :-)

    VastaaPoista
  24. Ei 19-vuotiaana tarvitse tietää, mitä elämältään haluaa. Jos olet onnellinen eläessäsi noin, sen pitäisi olla tärkeintä - ihan kaikille. Toisaalta koska olen sen ikäinen, että voisit olla lapseni, ajattelen joistain asioista aika eri tavalla. En voi olla miettimättä, mitä mistä seuraa. Mutta voithan opiskella myös vaikka ulkomailla, jos opiskelu tulee ajankohtaiseksi, muttet halua palata Suomeen. Aika usein oma suunta kyllä löytyy, kun sitä ei väkisin yritä etsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Eiköhän se kolahda paikoilleen ajan kanssa:) olen onnellinen ja mielestäni se pitäis riittää syyksi siihen miksi matkustelen enemmän ja enemmän!:) Mulla kuitenki ammatti on että siitäkään ei paniikkia ole, mutta varmasti opiskella aion lisää!:)

      Poista
  25. Ehkä tuo syyllisyyden ja vapauden tunteidenkin on tarkoitus tasapainottaa toisiaan. Syyllisyys on tarpeellista siihen, että näkee mihin seuraavaksi mennä ja ennen kaikkea miksi - ettei vain viuhdo ympäriinsä ihan hukassa ja ahdistuneena. Mutta ulkoisten tekijöiden, niin kuin sukulaisten marmatuksen, ei tule aiheuttaa syyllisyyttä. Sinä tiedät itse, mitä teet ja miksi, ja jos et tiedä, niin varmasti se joskus selviää. Jos olet onnellinen ja vapaa nyt, niin olet tällä hetkellä perillä. Tässä hetkessä. Sinustahan tässä on kyse :)

    Syyllisyyttä voi tuntea niin monista asioista, ettei oman elämän suunta ole yksi niistä. Mieluummin vaikka ilmastonmuutos tai oma kulutuskäyttäytyminen - sellaiset asiat, joihin voi ja haluaa vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettiny ihan samaa! :) onneks kuitenki tietää mitä itse haluaa! Pitää vaa opetella sivuttaa noita jatkuvia kommentteja:) kiitos sinulle ihanasta kommentista:)

      Poista
  26. Voisikko tehä postauksen sun töistä mitä oot tehny/ teet siellä? Oon itekki miettiny et lähtisin sinne töihin nii ois kiva tietää minkälaista siel on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti tänne vain!:) ja en oo tehny mitään mielenkiintoista töitä niin ei jaksa niistä puhua :D

      Poista
  27. Tee niinkuin sinusta tuntuu hyvältä. Olet vielä niin nuori, ettei tällaisia ajatuksia pitäisi murehtia. Ehdit opiskella ja hypätä oravanpyörään myöhemminkin.

    VastaaPoista
  28. Tee niin kuin parhaalta itsestä tuntuu. Itse painin edelleen samojen ajatuksien kanssa. Pahinta on kun ei ole näkemässä kun pienet vauvat perheessä kasvaa, täältä Ausseista ei ole helppo käydä kotona. Ärsyttää oikeastaan ihmiset, jotka on aina paasaamassa toisille, miten pitäisi elää, vaikka tarkottaisikin vaan hyvää. Mietin myös, että olisinpa lähtenyt maailmalle jo aikasemmin sen sijaan, että haaskasin aikaa koulussa opiskelemalla tutkintoa, jota en varmaan koskaan tuu käyttämään. Monien on vaikea ymmärtää erilaista elämäntyyliä. Rahojen käyttö reissaamiseen ei koskaan oo haaskausta! :)

    VastaaPoista
  29. Ei todellakaan tarvitse olla syyllinen olo siitä, mitä tykkää itse tehdä :-)

    Onnea valitsemallesi tielle - ja hyviä reissuja :-D

    P.S. Nämä kommentit jotka arvostelevat matkusteluasi tulee yleensä sellaisilta sukulaisilta, jotka eivät itse ole saaneet mitään merkittävää aikaiseksi ja haluavat, että sinusta tulisi samanlainen - arvaanpa vain...

    VastaaPoista
  30. Toi on aina yhtä huvittava keissi, ylipäätään kaikessa tekemisessä, kun toista yrittää tunkea siihen omaan muottiinsa. Ainakin omal kohal se on aina vahvistanu sitä käsitystä, ettei "se" oo se mun juttu. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tulee viel enemmän semmonen olo että teen just niinku itse haluan ja päinvastoin mitä te haluatte.. :D

      Poista
  31. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, mutta se mitä en ymmärrä on ne ihmiset joiden mielestä 'elämän kuuluukin välillä olla tylsää', varmasti meillä kaikillla on joskus hetki tylsää, vaikka siellä matkallakin, mutta ei se ole perustila mihin pitäisi pyrkiä haha :D

    Todellakin menet maailmalla just niin kauan ja just minne haluat, se on yhä useammalle uusi normi. Itse olen lähinnä sad for those who don't see it. Liian moni voivottelee tylsää elämäänsä, mutta sille voi usein tehdä jotain...

    Anna palaa vaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Veera! Joo ajattelen samanlain. Näin aion tehdä!! :)

      Poista
  32. Kirjoituksesi herättää ristiriitaisia tunteita minussa... Saman ikäisen tyttären äitinä ymmärrän perhettäsi ja sitä ikävää mitä he varmasti tuntevat sekä huolta sinun tulevaisuudestasi. Itse olen sydän syrjällä kun tyttäreni lähti Englantiin opiskelemaan ja yritän tottua ajatukseen että hän ei ole kotona. Minäkin hain pitkään suuntaa sille mitä haluan opiskella ja tehdä isona, ennen kuin se selkeni ja myöhemmällä iällä palasin uudelleen koulun penkille ja kunnes elämä vei muualle. Väkisin ei kannata opiskella, sillä siitä ei hyödy kukaan, erilaisia töitä kannattaa tehdä ja kokeilla, niin sitä kautta selviää varmasti ainakin se mitä ei todellakaan halua tehdä ;) Suosittelen tekemään erilaisia testejä missä kartoitetaan osaamista ja kiinnostuksen aiheita, niiden avulla voi löytyä vaikka jokin pienikin kipinä tai uusi kiinnostava asia mitä ei ole aikaisemmin ajatellut. Näin kävi minulle ja löysin itseni Haagan koulunpenkiltä, ikävä kyllä matkailualalle pääseminen on haasteellista, mutta en heitä vielä kuitenkaan kirvestä kaivoon. Täältä tulee yksi ääni Haagalle! Mukavaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Joo tiedän että sinne vaikea päästä, mutta tuo on aikalailla jo niin vahvalla mun haluissa että mitäpä sitä ei unelmien takia tekisi.. ;) Yritetäään uudelleen ja uudelleen ja sit jos ei pääse niin matkustellaan lisää ;)

      Poista
  33. Mua itseä ihan järkyttää välillä kun nuoret menevät naimisiin 18-vuotiaana. Miksi kiirehtiä? Me eletään vaan kerran, joten jos sillon on suuria unelmia nii ne pitää toteuttaa! joku voi haluta just sen työn tai joku taas matkustella, niin mikä ongelma ihmisillä on tuomita siit?? Nuorena sitä pitää vielä reissata niin paljon ku kerkee ja elää hetkessä, koska sittenku sen elämän miehen löytää nii sitten se vapaus rajoittuu ja ei voikkaan enään mennä pelkästään oman pillin mukaan. Jos jollain ihmisellä on ongelmia että joku haluaa elää näin nuoruutensa nii voi haistaa pitkän paskan. Jos itellä ei oo rohkeutta tehä mitään tällästa nii pitäkööt sen turvankii. Elämä on liian lyhyttä tuhlattavaks sellaseen mitä ei ihan oikeasti halua! Sitä paitsi se matkustelu oikeasti kasvattaa niin paljon että kukaan ei sitä tiedä ellei oo lähteny yksin maailmalle pitemmäksi aikaa ja etsinyt töitä ja tutustunut muihin ihmisiin. En niiku voi käsittää tätä. Ja ne ystävät jotka ei sulata sitä asiaa että matkustelu on se juttu sulle ja rakastat tehä sitä nii voin sanoa että haistata vitut suoraan.

    VastaaPoista
  34. Toteuta ihmeessä unelmas, kerranha täällä vaan eletään!

    VastaaPoista