sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Vihaan hyvästejä

Moikka ihanat!

Matkustelu ja ystävyys.. En tiedä mitä pitäs miettiä tästä asiasta.. 
Olen juuri ollut 3 kuukautta tekemässä farmiduuneja hostellissa about 20-30 ihmisen kanssa. Toisinsanoen olemme viettäneet aikaa samassa hostellissa yli 3 kuukautta samojen ihmisten kanssa jokapäivä.. En uskonut tämän päivän tulevan että meidän pieni perhe hajoaa ja jokainen lähtee omille teilleen.. On ollut niin ihana pitkästä aikaa asua kavereiden kanssa hostellissa. Tämä on kuin koti meille kaikille ja meistä on muodostunu niin läheisiä että on niin vaikea sanoa hyvästit.. Aina kun töistä tuut kotiin niin sua oottaa täällä kaverit vastassa ja aina kun joku on huonosti niin tiedät että täällä on aina joku vierellä ja rinnalla.. 


Tässä on sitten tullut mietittyä tätä koko asiaa paljon ja vielä vähän enemmän. Matkustelun huonoja puolia on juurikin tämä.. Juuri kun olet tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin ja alat saamaan oikeesti erittäin läheisiä ystäviä, tiet erkanee ja porukka lähtee tekemään omia juttuja, etkä enää tiedä näettekö enää ikinä uudestaan. Välillä tämä on erittäin hankalaa sanoa hyvästejä uudelleen ja uudelleen.. Joidenkin mielestä pitäisi vain sivuttaa omat tunteet ja yrittää sanoa heipat ilman tunteita, mutta näin 3 kuukauden jälkeen jolloin olet samojen ihmisten kanssa kokopäivän ja jokapäivä, niin meistä muodostu tosi läheinen perhe niin sanotusti.. Ei se oo niin helppoa sanoa heipat tämmöisen jälkeen..

Positiivisesti ajateltuna oon onneksi nyt saanut erittäin läheisiä ystäviä ja tuun ikävöimään jokaista ihmistä täältä, mutta toisaalta tiedän että mihin ikinä Australiassa päädyn, hyvällä todennäköisyydellä siellä voi olla joku näistä ihanista ystävistä.




Mutta on totta et matkustellessa ja reppureissaamisella ei ole helppoa löytää ystäviä, tai pysyviä ainakaan.. Kavereita saat aivan varmasti missävain, mutta ystävystyä et kerkeä ellet jää paikoilleen jonnekin.. On toisaalta tosi inhottavaa, että juuri kun olet tutustunut uusiin ihmisiin, joudut sanomaan heipat ja jättää heidät taakse.. Mutta positiivisesti ajateltuna, tutustun todella moniin ihmisiin joka päivä, joka on ihanaa! Mutta yksin matkustellessa kyllä kaipaa välillä ystäviä, jotka pysyis siinä vierellä edes hetken. 

En muistanu kuinka vaikea on sanoa hyvästit pitkän ajan jälkeen.. Noh nyt pitää se tehdä ja jatkaa ihanaakin ihanammalle reissulle! Kaks viikkoa viralliseen reissun lähtöön ja east coast matka alkaa ja sitten Singapore ja sen jälkeen Hong Kong ja sen jälkeen SUOMI muutamaksi kuukaudeksi, ennen seuraavaa reissua.. En malta enää oottaa!! :)


18 kommenttia:

  1. Mitähän tähän sanoisi? Varmaan samanlaisia tunteita on ollut jokaisella. Jos ei matkustelun takia, niin ehkäpä on ollut hankala erota luokkalaisistaan koulussa tms. Aika hoitaa kyllä alakulon ja jos kyseessä on tosiystävä, niin varmasti yhteydenpito jatkuu jollakin tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tottakai jokaisella ollut ja tulee varmasti olemaan! Joo kyllä se tästä!:) kirjotin vaa tän hetkisistä fiiliksistä..

      Poista
  2. Voi että...itsekin inhoan hyvästejä. Tällä ikää niitä ei ehkä vain enää tule niin isossa määrin ainakaan kuin vaikka joskus juurikin opiskelukavereista "erotessa" jne. Toisaalta sitä on aina lohduttanut itseään niissä tilanteissa että kyllä me nähdään vielä, pidetään yhteyttä jne. No osan kanssa niin on mennytkin ja ehkä juuri se erottaa sieltä joukosta ne todelliset tosiystävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä! Toki nämä vähän erilaiset hyvästit ku on ollu samassa paikassa samojen ihmisten kanssa 24/7 ja sit erotaan kokonan ni on todella outoa ja olla tietämätä näkeekö enää ikinä! Toki varmasti ne läheisimmät näkee joskus vielä mut siitäkään tiedä millon!:) mut joo nämä on normaalia fiiliksiä erotessa!:)

      Poista
  3. Kolme kuukautta on kyllä jo niin pitkä aika, että siinä ihan tosissaan ehtii ystävystyä. Mutta hienoja paikkoja sinulla vielä tulossa. Hyvästit vaan kuuluu asiaan, vaikka inhottavia ovatkin.

    VastaaPoista
  4. Vaikka nyt tuntuu vaikealta. Aika kuultaa muistot ja aina tulee mahdollisuus tavata uudelleen vaikka järjestämällä tapaamisia.

    VastaaPoista
  5. Muutama vuosi sitten oltiin reppureissaamassa Aasiassa, ja vietetiin Thaimaassa pari kuukautta samalla saarella. Kyllähän siinä samojen ihmisten kanssa pyöriessä muodoistui aika tiivis porukka, ja itkuhan siinä sitten tuli, kun tiet erkanivat ja meidän oli "pakko" jatkaa matkaa kohti seuraavaa maata. :)

    Ei olla taidettu törmätä kenenkään uudestaan tuon matkan jälkeen, mutta Facebookissa tulee seurattua mitä kenellekin kuuluu ja varmasti jos satutaan jonkun kanssa samaan paikkaan, ei vuodet välissä tunnu miltään.

    VastaaPoista
  6. Matkustamisessa on se mahtava puoli, että tapaa upeita ihmisiä kaikkialta maailmasta. Jotkut viipyvät elämässä vain sen pienen hetken, mutta kulkevat mukana sydämessä vuosia.

    Jos hyvästit eivät tuntuisi miltään, ei toinen ihminen olisi koskettanut millään tavalla. Uusia kokemuksia rikkaampana, jatkat matkaasi nyt kohti uusia hienoja kokemuksia.

    Onneksi nykyään ihmiset eivät kokonaan katoa mihinkään ja yhteydenpitoa voi jatkaa, vaikkapa Facebookissa. Ja trust me, joskus ne vanhat tutut voi ihan yllättäen tavata uusilla poluilla.

    VastaaPoista
  7. Pidemmällä reissulla varsinkin yksin matkatessa tuollaisia haikeita fiiliksiä tulee varmasti enemmän. Itsellä tulee lyhyemmillä reissuilla oltua välillä tiiviisti uusien tuttavuuksien kanssa, mutta kyllä ne tietoisesti aika pienelle yhteydenpidolle jää reissujen jälkeen. Eli sopivat siihen hetkeen ja paikkaan erinomaiseksi seuraksi, mutta ei mitään syvempiä ystävyysuhteita synny kuitenkaan lyhyillä reissulla. Näin homma toimii itsellä.

    VastaaPoista
  8. Bad news ... nuo tilanteet jatkuvat läpi elämän, koulussa, opiskelussa, töissä.
    Viimevuosina inhottavia töissä ovat olleet ne jäähyväiset, jossa YT-neuvottelut ovat vieneet työkavereita. Vaikka yhteyden teoriassa voikin säilyttää, niin elämänpiirien eriytyessä harvoin niin pitempään käy.

    VastaaPoista
  9. Onhan se aina vaikea tai vähintäänkin haikea paikka jättää uusia ystäviä milloin minnekin päin maailmaa. Mutta toisaalta on tosi ihanaa, että mahdollisesti heidän luonaan pääsee joskus vierailemaan ties missä! Ja niin kuin monet ovat sanoneet, somessa pystyy nykyään pitämään niin helposti yhteyttäkin.

    VastaaPoista
  10. Minä olen kiintymisessä on-off -tyyppinen, eli olen ystävällinen, mutta epäluuloinen tai sitten olen läheisriippuvainen ja takertuja. Jälkimmäisessä tapauksessa parhaimmassa tapauksessa sydämeni vuotaa verta seuraavat kymmenen vuotta, edellisessä tapauksessa kommunikaatio facebookin kautta riittää. Ikinä en ole löytänyt yhteisöä, johon olisin kuulunut. Olen joskus kyllä luullut sellaisen löytäneeni, mutta sitten on pakko nostaa reppu lattialta ja olla tyytyväinen siitä, että pääsee pois. Kuten Danny lauloi: "Aamukasteen aikaan tieni muualle jo käy".

    VastaaPoista
  11. No höh! Juuri tänään ajoin perheeni lentokentälle kun olivat täällä Kaliforniassa kaksi viikkoa vierailulla. Vaikka se on aina yhtä vaikeaa ja haikeaa, niin jotenkin niihin hyvästeihinkin tottuu. Muistan että nuorempana otin hyvästit ihan kauhean raskaasti. Olen aika herkkä ihminen joten helposti vieläkin tirautan kyyneleitä, mutta kotiin päästyä alkaa taas arki ja alan heti suunnittelemaan uusia seikkailuja. Se auttaa.

    VastaaPoista
  12. Hyvästit on kuin pieni kuolema. Kun joku aikakausi päättyy, on ilmassa haikeutta, mutta parin päivän päästä helpottaa. :)

    VastaaPoista
  13. Tiedän tunteen. Monta kertaa vaihdossa yms. olleena on saanut lyhyessä ajassa muodostettua tosi tiiviin kaveriporukan, josta pitää sitten kuitenkin erota - lopullisesti. Se oli todella vaikeaa ja olen itkenyt niin paljon eron hetkellä. Nyt kun niitä hyvästejä on tullut niin paljon jo tehtyä, on se kuitenkin muuttunut helpommaksi. Onneksi nykyään on myös Facebook yms., joten on helppo pitää kavereihin yhteyttä vaikka toiselle puolelle maailmaa. :-)

    VastaaPoista
  14. Tuttuja fiiliksiä, kun olin Shanghaissa vaihdossa, ja kun sieltä sit lähti Suomeen... :(

    VastaaPoista
  15. Sinulla on hyviä ajatuksia matkailuun liittyen, minäkin matkustan mieluiten maihin joissa on edes jotenkuten tasa-arvo asiat kunnossa ja eläinten kohtelu myös. Kaukomaat ovatkin minulta vielä käymättä..
    Matkailusta ei tarvitse ottaa syyllisyyttä, jokaisella on oikeus käyttää oma elämä mihin haluaa. Se ei ole yhtään väärin jos valitsee reissaamisen ja muita kohteita kuin se että tekee työtä joka päivä vain kotimaassa jos kaipaa muualle. Matkailu avartaa

    VastaaPoista
  16. Lisäsin!
    Vaikuttaa tosi rennolta ja helposti luettavalta blogilta! :)
    Michaela http://halfwaythere2.blogspot.fi/

    VastaaPoista