sunnuntai 20. elokuuta 2017

IKUINEN KAIPUU MAAILMALLE

Ikuinen kaipuu maailmalle.. Sitä mun elämä on ollut siitä asti kun oon Suomeen saapunu.. Tuntuu hullulta että siitä on 9 kuukautta kun oon saapunu vuoden reissulta Australiasta. Toki tässä välissä oon käynyt Maltalla, Norjassa ja Ruotsissa, mutta mikään ei tunnu auttavan tätä kaipuuta maailmalle. Kuulostaako tutulta?


Mulla oli tarkoitus lähteä reissuun pian Australia vuoden jälkeen, mutta henkilökohtaisista syistä päätin jäädä ja asettua ainakin hetkeksi aloilleen.. En tiedä oliko se oikea ratkaisu. Minulla on ihana kämppä,myös ihana työ mistä tykkään ja kourallinen ihania ihmisiä, mutta entä jos en siltikään ole onnellinen täällä. En tiiä juoksenko karkuun omia ongelmia, mutta ainakin sen tiedän että vuosi Australiassa oli mun elämäni parasta aikaa joka ikisellä tavalla. 

Rakastin sitä vapautta mikä mulla siellä oli, rakastin niitä kokemuksia mitä sain kokea, rakastin myös sitä maata, jokaista kaupunkia missä kävin, niitä ihmisiä, ennenkaikkea niitä rakkaita ystäviä kehen tutustuin siellä mutta parasta oli kuitenkin se, miten sain itse päättää omasta elämästäni ja tehdä kaiken juuri niinkuin itse halusin. Rakastin myös sitä miten mun suurin huolenaihe oli että mihin kaupunkiin menen seuraavaksi. En voi täällä saada noita tunteita takaisin ja enkä tiedä onko tarkoituskaan.


En sano että nyt olisin lähdössä takaisin maailmalle, mutta se on ollut paljon mielessä lähiaikoina. Oon just hommannu kämpän ja kalusteet taas kerran niin en millään jaksais taas lähteä, mutta en saa mielestäni näitä ajatuksia niin oli pakko tulla jakamaan ne teidän kanssa. Mulla on myös ollut aivan tosi iso ikävä kirjoittamista, enkä oikein tiedä syytä miksi en ole kirjoittanut moneen kuukauteen. Mulla olisi niin paljon teille kerrottavaa ja tarinoita jaettavaksi etten tiedä mistä aloittaisin. 

Katsotaan nyt mihin tässä päädytään vai päädytäänkö mihinkään.. Oli vain pakko tulla jakamaan teille nämä, koska tiedän että siellä on varmasti aika monta muutakin ketkä kamppailee samojen fiilisten kanssa. Kirjoitan pian lisää. I promise. 


10 kommenttia:

  1. Haaveet ja realiteetit eivät aina kohtaa ihan ongelmattomasti. Mutta kyllä ne haaveetkin, jossain mittakaavassa ainakin, usein pystyy myös sijoittamaan osaksi sitä arkea. Me matkustimme monen monta vuotta vaan lomien puitteissa - jotka sentään Suomessa ovat maailman mittakaavassa pitkät, 5 viikossakin jakamalla sen moneen pätkään ehtii moneen paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä ihan oikeessa siinä mielessä että kyllähän sitä voi lomilla aina sit matkustaa mut se ei tunnu mulle riittävän:D Saa nyt nähä et miten tämä lähtee menemään mutta kova hinku ois taas muuttaa jonnekkin.

      Poista
  2. Minun tunteeni on vähän toisenlainen. Haluan "pois täältä", missä se "täällä" kulloin onkin. Jonkin aikaa kestää, ennen kuin kyllästyn ja tuntuu, että on aika nostaa kytkintä. Hanko on pitkään ollut sellainen paikka, johon en ole kyllästynyt, olenkohan tulossa vanhaksi. Saaristoon on ylipäätään vaikea kyllästyä. Helposti kyllästyn ihmisiin ja yhteiskuntaan. Suomesta olen miettinyt, olisiko sittenkin kannattanut jättää itsenäistymättä, kun sadassa vuodessa ei ole tullut tämän parempaa. Jossain Krisulassa olen viihtynyt ihmisten takia, mutta exä varoitti, että Krisula on paikka, johon saattaa jämähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mut jos Hanko on sellanen paikka missä et kyllästy niin pitäis varmaan olla siellä. Kyl mä tiiän mitä tarkotat koska mäki oon sen sorttinen että kyllästyn helposti mutta ei mulla matkalla tuu semmota oloa kun tekee kokoajan uusia ihania asioita ja näkee uutta niin ei kerkeä kyllästyä.

      Poista
  3. Kuulostaa erittäin tutulta! :) Uskon kuitenkin siihen, että pidemmän reissun jälkeen on hyvä pysähtyä hetkeksi ja sulatella kaikkea kokemaa, siinä samalla saattaakin sitten huomata mitä sitä elämässään haluaakaan tehdä. Tai ainakin tätä toivon kun itse juuri palasin 10 kuukauden reissulta takaisin! Ja tavarasta pääsee aina eroon, joten älä ainakaan sen takia jää Suomeen jos mieli on jo maailmalla. Nyt vain uusia suunnitelmia tekemään ja eikun vain unelmia kohti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Joo halusinkin hetken olla paikoillaan 11 kk pitkän reissun jälkeen mutta tämä hetki vähän venähti ja sit jämähdinkin. Nyt ku on jämähtäny niin on jotenki taas niin vaikeeta ottaa ja lähteä. Tiiän etten sais miettiä jotain tavaroita mutta jotenki se on sellanen mitä miettii:D pitää alkaa vertaileen vaihtoehtoja mitä tässä alkais tekemään. Mutt unelmia kohti ehdottomasti <3

      Poista
  4. Tuttuja tunteita! :) Vaikka olenkin nyt jämähtänyt tänne Australiaan ja Sydney tuntuu enemmän kodilta kuin mikään muu paikka tähän mennessä, ei tie tänne ole ollut ollenkaan selkeä. Olen aina ollut melko levoton sielu ja pakannut omaisuuteni yhteen matkalaukkuun useammankin kerran - tiedän niin hyvin tunteen tuosta omistamisen "taakasta". Tavaroiden takia ei kannata jättää unelmiaan ja Suomeen pääsee aina takaisin, jos siltä tuntuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootte niin oikeessa kaikki. Mullaki sydän jäi Australiaan ja etenkin Melbourneen. Se tuntui kodilta ja kova kaipuu takaisin sinne. Toivottavasti pääsen sinne pian.

      Poista
  5. Etkö sää hommannu sen tokanvuoden Visan?? Ja kuin et käytäkään sitä :o
    btw mulla samanlainen fiilis , tosin Australia vielä edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hommasin mie. Ja elä huoli kyllä mie sen vielä käytän ;)

      Poista